Toukokuu on meille taukokuukausi, jonka aikana korostetaan sitä, että meillä työntekijöillä on lupa hengähtää. Siksi päätimme myös kertoa siitä, millaista on olla töissä Suomen Digimarkkinoinnilla, mitä se ihan käytännössä tarkoittaa ja kuinka työntekijän hyvinvoinnista huolehditaan. Tässä mietteitämme kertoo sosiaalisen median asiantuntija Katariina Auvinen.
Kun olin pieni, isäni jäi työttömäksi. Hän oli vuosien ajan puurtanut lähes ympärivuorokautista päivää ja antanut työlle kaikkensa. Mietin tuolloin, että tulisin itse pitämään työni ja vapaa-aikani erillisinä asioina. Kun veljelläni oli viimeinen päivä työssä, jossa hän oli myös pakertanut itsensä lähes äärirajoille, kukaan ei tullut hänen läksiäiskahveilleen. Tuolloin päätin, etten koskaan antaisi sydämestäni liian isoa palasta työlle.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Juuri nyt, ensimmäistä kertaa elämässäni, minulla ei ole erillistä työminää ja vapaa-ajan minää. Minä olen minä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, voin olla töissä juuri sellainen kuin olen. Työ soljuu elämässäni mukana samoin kuin vapaa-aika – mutta omilla ehdoillani. Minä määritän ajat ja rajat. Meillä SDM:llä liukuva työaika mahdollistaa sen, että elämää ei ole vain työn ulkopuolella.
Koen, että kiire tappaa luovuuden, joten tarvitsen mietintätaukoja, joiden aikana tuijotan hetken ulos ikkunasta. Kun pidän minitauon, ajatukset kirkastuvat.
Muistan, että ensimmäisenä työpäivänäni SDM:llä esihenkilöni sanoi minulle, että jos tarvitsen asioiden omaksumiseen vaikkapa kävelylenkin luonnossa, minun tulee se tehdä. Se on vain hyväksi. Ohje tuntui ihmeelliseltä ja muistutan siitä vieläkin itseäni. Aiemmassa työhistoriassani esihenkilö on kerran tarjonnut minulle hengähdystaukoa: silloin kun sain tietää YT-neuvotteluissa, että työaikaani leikataan rajusti.
Ensimmäistä kertaa työurani aikana minulla ei ole huono omatunto siitä, jos lapseni tai minä itse olen sairaana, koska saamme sairastaa rauhassa. Apua saa ja sitä voi pyytää. Työnantajani ymmärtää, että meillä ihmisillä on elämässä muutakin kuin työ ja jotta homma toimii, kokonaisuuden on oltava tasapainossa.
Hyvinvoiva työntekijä on peruskivi
Meillä uskotaan, että hyvinvoiva työntekijä on kestävän yritystoiminnan tärkein peruskivi. Niinpä siihen panostetaan arjessamme monin eri tavoin.
Miten hoidan auton huollot? Miten ihmeessä ehdin lääkäriin? Passikin pitäisi uusia!
Moni yritys on avoinna vain virka-aikaan, minkä takia moni työssäkäyvä tuskailee, kuinka ehtisi hoitaa arkiset asiat niin, että työ ei kärsisi. Joskus olisi ihana myös nauttia aurinkoisesta ilmasta ja käydä kävelyllä kesken työpäivän!
Juuri tähän joustoon liukuva työaika on upea mahdollisuus. Myös paikkariippumattomuus lisää hyvinvointia ja helpottaa työn ja elämän yhteensovittamista: voit tehdä töitä juuri sieltä käsin, mikä sinulle sopii. Katselitpa työkonetta järven rannalta, ulkomailta tai ihan vaikkapa kotoa käsin – onnistuu!
Hybridityömallimme mahdollistaa omannäköisen arjen rakentamisen: välillä etänä, välillä toimistolla.
Myös taukojen pitämiseen kannustetaan, koska niiden muistaminen ei monelle ole itsestään selvää. Sen sijaan liian usein moni ahkera työläinen huomaa paahtaneensa koko päivän tauotta palavereista toiseen. Tärkeää onkin välillä vaikka tuijottaa ulos ikkunasta ja olla tekemättä mitään – kyllä, yhtään mitään.
Kyse on vapauden ja vastuun liitosta. Kun työntekijä hoitaa työnsä ja työnantajalla on ymmärrys siitä, että jokaisella meistä on muutakin elämää kuin työ, on kokonaisuus sopusoinnussa. Itselleni tämä asetelma on ollut helpottava ja hyvin mieleinen elämisen tapa. Vapaus myös kannustaa minua yrittämään enemmän ja näyttämään, että olen luottamuksen arvoinen. Kokonaisuudessaan jaksan paremmin ja voin olla työssäni aiempaakin parempi asiantuntija – ja vapaa-ajallani myös äiti ja puoliso.
On lupa nauraa, elää ja hengittää. Onnistumisissa ja suruissa eletään mukana. Miten sulla menee? ei ole kysymys, jota kysytään vain lämpimiksi. Kysymys on osa peruskiveä.
Ylityökulttuurin ihannoimisesta välittämisen kulttuuriin
Olen työskennellyt monissa työpaikoissa, jossa onnistumista mitataan luvuilla, ihannoidaan ylityökulttuuria ja ollaan onnellisia, kun työpäivä loppuu. Se on tehokasta se – pah, niin varmaan. Ylitöitä ja paahtamista arvostava kulttuuri kuluttaa ihmisen loppuun hyvin nopeasti.
Pienet tauot ovat tärkeitä, sujahditpa vaikka etäkahvittelemaan, taukojumpalle tai otat hetken tehdäksesi hyvinvointisovellus Sparkyn testin. Huokoinen työpäivä parantaa työn laatua ja lataa työtään tekeviä, joiden on mahdollista olla luovia, keskittyä tehtäviinsä ja jakaa välittämisen kulttuuria ympärilleen. Jos ihminen palaa loppuun, ei hän jaksa kantaa huolta myöskään itseään ympäröivistä ihmisistä.
Koen ylpeyttä, kun olen töissä SDM:llä. Välillä meitä tietoisesti herätellään myös pohtimaan työn ja elämän merkityksellisyyttä: läppärit jätetään pariksi tunniksi pois ja pohditaan yhteisessä työpajassa, mikä tekee omasta työstä merkityksellistä. Juuri tätä kirjoittaessani oma merkityksellisyyskarttani muistuttaa minua siitä, miksi teen juuri tätä työtä.
Työpajassa valmistamassani taulussa muun ohessa lukee: Tykkäämme viettää aikaa yhdessä. Ja niin se on. Seuraavaksi odottelen digitoveritreffejä, jolloin meille arvotuin parein pääsemme treffaamaan leffassa, kahvilla tai vaikkapa lenkillä niin, että tutustumme kaikkiin tasapuolisesti. Yhteisöllisyys on voimavara.
Tuntuu hyvältä, että työntekijöitä arvostetaan sellaisena kuin kukin on ja että hyvinvoinnista kannetaan vastuuta. Se luo myös aitoa halua huolehtia muista ja varmistaa, että jokainen meistä omalla toiminnallaan vahvistaa myös kanssamme työskentelevien hyvinvointia ja kysyy: Miten sulla menee?
Mutta ennen seuraavaa tehtävää – otettaisiinko yhdessä pieni tauko tähän väliin?
Lue täältä lisää kuinka meillä viihdytään töissä.
